Pienen lastenhuoneen sisustus

Lastenhuoneen merkitys muuttuu, kun lapset kasvavat. Vaikka onkin ihana ajatus, että lapset leikkivät omissa huoneissaan, ei se todellisuudessa aina kuitenkaan mene ihan niin. Pienempänä nuo touhukkaat raahaavat autonsa, legonsa ja nukkensa aina olohuoneeseen, missä vanhemmatkin ovat. Mutta isompana tilanne muuttuu. Kun ikää tulee lisää oma rauha ja hyvät pelipaikat korostuvat. Toiveissa silloin lapsilla on oma pesä, jonne vetäytyä omiin puuhiin. Nykyään meillä voi mennä pitkiäkin aikoja, ettei lapsia näy mailla halmeilla.



Meidän perheessä nuorin aloitti koulun, keskimmäinen aloitti nelosluokan ja vanhin meni yläkouluun. Näin ollen ihan perinteiselle leikkitilalle ei ole enää tarvetta.  Aiemmassa blogipostauksessa kerroinkin, kuinka remontoin kellaritilastamme lasten valtakunnan, siellä on lelut, pelipaikat ja telkkarikin.

Kuinka monta isoa pehmolelua mahtuu pieneen sänkyyn? 


Huone ennen lattian, katon ja seinien maalausta

Lasten makuuhuone

Talomme ylimmässä kerroksessa on kolme huonetta, pikkuvessan ja aulan lisäksi. Pitkään pohdin, niin kuin naisille tyypillistä on, olisinko itse ottanut minihuoneen ja antanut kaksi isompaa huonetta lapsille. Päädyin kuitenkin ottamaan sen kaikista isoimman huoneen itselleni, ehkä minäkin ansaitsisin oman tilani. Ja täytyy sanoa, että nautin joka päivä isosta valoisasta makuuhuoneesta ja runsaasta kaappitilasta. Tyttäreni sai myös ison kulmahuoneen, jossa on valoa ja ikkunapintaa kahteen suuntaan. Kaksi poikaani saivat sitten jäljelle jääneen minikokoisen huoneen, josta tuli heidän "makuuhuoneensa". Sinne mahtui juuri ja juuri kaksi sänkyä sekä iso pupu, eli säkkituoli. Huone on tehty puhtaasti nukkumiseen, sillä onhan heillä sitten kellaritilan "man cave".

Keräilen metalliautoja pojille. Nämä kaikki olen löytänyt kirppareilta ympäri Suomen.


Minulle on kerrottu, että tämä pikkuhuone on ollut aikoinaan talon yläkerrassa asuneen perheen keittiö. Lattia on siellä hassusti koholla ja nousee seinää kohden. Remonttia tehdessäni toinen pojistani valitti, kuinka hänen "päässään heittää kuin laivalla", mutta se johtui puhtaasti lattian noususta. Vanhat talot kun ovat sellaisia.

Huone ei tarvinnut muuta kuin lattian käsittelyn (katso aiempi postaus) eli vanhan parkettilattian hionnan ja maalauksen sekä seinien ja katon maalaamisen. Tässä pääsin siis suhteellisen nopealla pintojen uusimisella.

Pupu-säkkituoli on nettikirpparilöytöni. Sillä on korvat, töpöhäntä ja taskut molemmilla sivuilla.


Sisustuksellisesti pikkuhuone oli alkuun vaikea. Väänsin ja käänsin sänkyjä, pohdin parvea tai kerrossänkyä jos jonkinlaista. Lopulta löysin pienimmälle juuri oikean kokoiseen ajattoman Kiteen huonekalutehtaan juniorsängyn, joka mahtui täydellisesti seinäkoloon, vanhaan keittiönurkkaukseen. Toiselle puolelle laitoin täyspitkän runkopatjan vanhemmalle pojalle. Näin molemmilla oli oma tilansa. On jotenkin ihanaa, että pojat kolmen vuoden ikäerosta huolimatta oikeasti haluavat nukkua samassa huoneessa. Heistä on illalla toisilleen seuraa ja illan hämärryttyä ei pimeys pelota.



Pikkuikkuna on helppo pimentää kesälläkin.

Ratkaisu siitä, että pojilla on selkeästi oma makuuhuone, on toiminut hyvin. Leikit ja pelit ovat muualla ja huoneeseen mennään rauhoittumaan ja nukkumaan. Unikin tulee paljon nopeammin kuin aiemmin.



Kommentit

    Follow
Oma kuva
Yhden naisen armeija
Blogitekstejä omin käsin tehdyistä taloremonteista, elämästä kolmen lapsen kanssa sekä tietenkin sisustusasiaa. Kirjoittaja on muuttanut elämässään parikymmentä kertaa. Intohimona löytää asuntoja, jotka ovat huonokuntoisia, löytää niiden sielu ja saada niistä omin käsin työstettyä lopulta timantteja. Seuraa IG:ssä @yhdennaisenarmeija Yhteydenotot: yhdennaisenarmeija@gmail.com