Pienen keittiön remontti

Keittiö on lapsiperheen kodin sydän. Tämän olen todella oppinut viimeisen kahdentoista vuoden aikana, kun viisi kertaa päivässä häärään syötävää kullannupuilleni. On aamu- ja iltapalaa, lounasta, päivällistä ja tietenkin välipalaa. Tästä syystä olen tehnyt lähes jokaiseen asuntooni keittiöremontin, milloin valtavan 30 neliön keittiön, milloin taas pienen ja kompaktin.

Uudessa asunnossani neliöitä ei ollut tuhrattu keittiöön yhtään liikaa, joten yksi isoimmista hommistani oli repiä kaikki pois ja jollain tavalla saada tilasta toimiva.

Lieneekö kevät vaikuttanut värivalintoihini, mutta vihreästä tuli keittiön tehosteväri.

Purku!

Koska budjettini oli hyvin rajallinen, päätin satsata välitilan kaakeleihin ja tapettiin. Kaapistot korkeakiiltoisine ovineen hankin Ikeasta. Ikean kaapeissa on se hyvä puoli, että ovat hinta-laatusuhteeltaan erinomaiset ja osaisin kasata ne hetkessä vaikka silmät kiinni.

Olemassa olevassa keittiössä kaappi- ja laskutilaa ei ollut tarpeisiini riittävästi. Lisäksi keittiön toinen ovi oli tukittu umpeen kaapistoilla, jolloin valo ei päässyt kulkemaan tilassa ja teki ahtaan olon. Lattia oli isoa mustaa Villeroy & Bochin laattaa ja sen päätin aikataulusyistä jättää.

Aloitin purkuhommat jälleen innokkaasti, mutta jossain vaiheessa tuntui voimakkaasti siltä, ettei yhden naisen voimat ja haba vaan millään meinanneet riittää painavien seinäkaappien alasottamisessa tai pöytätasojen irrottamisessa. Mutta siinä kun hiki lensi ja päästin erittäin kuuluvasti muutaman (jos toisenkin) voimasanan, niin kyllä taas tavaraa lensi kaaressa pihalle.

Päätin pienentää takapihalla kohoavaa roskakuormaani hyväksi havaitun Facebookin kirpputorin avulla. Napsin kuvia ihan kaikesta mahdollisesta irrotettavasta, laitoin sitä mukaa ilmoituksia Facebookiin ja muutaman tunnin sisällä aina oli joku hakemassa milloin uunia, jääkaappia, pakastinkaappia, liesituulentinta tai hanaa. Vanhat kaapistotkin löysivät uudet kodit nopeasti.

Keittiön pitkä seinä purettuna ja kasattuna.

Tapetti-, työtaso- ja laattavalintoja

Kun keittiö vihdoin ammotti tyhjyyttään, paljastui myös usein vanhoille taloille tyypilliset sähkövedot. Muutama hassu sähköjohto törrötti seinästä ja siinäpä se sitten olikin. Revittyäni entisen keittiön välitilaan asennetun muovilevyn irti, lähti mukana koko levyn takana ollut kipsilevykin. Hahhaa, askartelua oli siis jälleen tiedossa!

Ikkunaseinä oli pinnaltaan todella vaikea tasoittaa maalattavaan kuntoon. Tähän olin törmännyt muuallakin asunnossa. Vanhan talon seinät ovat vinoja, kerrostuneita ja erilaiset paikkaukset ja tasoerot mm. vanhojen tapettien takana aiheuttivat päänvaivaa. Paras ja helpoin tapa oli siis tapetoida tasoitettu ikkunaseinä. Löysin aivan ihanan Aralia-tapetin Sandbergilta, jonka laitoin jatkamaan ikkunasta avautuvaa vihreää etupihan näkymää.

Ikkunaseinän Aralia-tapetti

Purkuhommissa minulla vierähti reilu päivä, toinen meni kootessa uusia kaappeja ja pari päivää vielä kiinnityksissä. Yläkaappien kiinnitykseen palkkasin ihan ammattilaisen, koska mikään ei pelota minua enemmän, kun keittiön yläkaappien alastulo heikon kiinnityksen takia. Siellähän on kymmenien kilojen painolastit!

Olohuoneessa oli hyvin tilaa kasailla kaappeja.

Suhteellisen pian alkoi uusi keittiö muotoutua, kaappi ja laatikosto kerrallaan. Tasot hain Bauhausista, jossa on erinomainen valikoima erilaisia työtasoja ja myös sahauspalvelu. Näin sain  tuotua tasot työmaalle juuri oikean kokoisina. Olen muutamaan aiempaan kotiin hankkinut puutason, mutta öljyäminen ei ole minun juttuni. Olen tykästynyt laminaattitasoon, koska se kestää ihan kaiken (myös kun lapset mm. unohtavat leikkuaalustan terävän veitsen alta). Taso on myös todella helppohoitoinen. Väriksi valitsin tammea jäljittelevän Resopal Premium Guadina Oakin. Se sopisi kauniisti tilaamieni laattojen kanssa.

Laatat tilasin Pukkilalta. Olin löytänyt syvän vihreän keraamisen laatan, jossa oli elävä ja vivahteikas pinta. Urban Atelier -sarjan Menta väri sopisi hyvin valkoisen sauman kanssa. Laatan koko oli 70 x 140, joten sille pystyi myös tekemään tiililadonnan.

Pukkilan laatan pinta heijastelee valoa kauniisti ja väri elää laatoissa

Huvittavaa oli, että tyttäreni yhden näytelaatan nähtyään, meni aivan tolaltaan. Hän ei mitenkään ymmärtänyt, miksi halusin tehdä keittiöstämme oksennuksen värisen. Koska olin ostanut valkoiset kodinkoneet, myös liesituulettimen ja tiskialtaan, toisi tuo vihreä sävy juuri oikean ripauksen väriä tulevaan keittiöömme. Tätä ei tietysti tyttäreni ymmärtänyt, olihan suunnitelma vain minun päässäni.

Metrin mittainen kulmaus oli myös hyödynnettävissä.

Itse laatoituksen pystyin aloittamaan vasta pari viikkoa sisäänmuuton jälkeen, koska kaakelit tulivat Italiasta ja toimitusaika oli jopa viisi viikkoa. Toisessa blogipostauksessa sukellan keittiön laattahommiin ja muihin viimeistelytöihin tarkemmin. Se kun on aina oma pikku jumppansa. 

Mutta mitä sanot vihreästä väristä, aiheuttaako se enemmän vilunväreitä vai inspiroivia tuntemuksia?