Ensimmäinen ovenavaus
Tiedätkö sen tunteen, kun menet ensimmäistä kertaa ostamaasi uuteen asuntoon, avaimet kuumottavat käsissäsi ja sydän on tulvillaan odotusta? Olethan jo viikkoja, joskus jopa kuukausia, suunnitellut yötä päivää mielessäsi tulevia muutostöitä, aikatauluttanut, tilannut tapetteja, ostanut maaleja ja materiaaleja valmiiksi.
Kun se merkittävä hetki sitten tulee, avaat innoissasi oven ja astelet hiljaa sisään. Sydän tykyttää. Ja sitten se iskee. Todellisuus. Edellisen asukkaan kalusteet ovat poissa, taulut seiniltä ja matot lattioilta. Kaikki näyttää vielä rajummalta, kuin ikinä osasit odottaa. Kevätaurinko porottaa armottomana likaisten ikkunoiden läpi ja nuolee esiin jokaisen epäkohdan, jokaisen työstettävän kohdan ja huomaat kymmeniä uusia yllätyksiä, joita et ole osannut asuntonäytöllä edes katsoa.
Kyllä. Se hetki iskee aina. Ja koska henkilökohtaisesti tunnen vetoa remontoitaviin kohteisiin, minulle tilanne iskee kasvoille aina nelinkertaisena. Harhailen ympäriinsä, pohdin mitä ihmettä olen (taas) mennyt tekemään. En ikinä selviäisi tästä. Voimattomuuden tunne valtaa koko kehon.
Mutta jokaikinen kerta sitä vaan kokoaa itsensä. Luottaa siihen, että parissa viikossa on mahdollista tehdä kaksikymmentä työvaihetta enemmän. Aikaa ei taaskaan ole hukattavaksi. Kilpailu aikaa vastaan on juuri sillä hetkellä alkanut. Tik tak, tik tak.
Saan monesti ystäviltäni, perheeltäni ja tuttaviltani tarjouksia avusta. Jos tarvitsisin mitä vaan, apuvoimia olisi saatavilla. Jostain syystä toimin tehokkaammin yksin. Tai tunnen toimivani. Ajattelen, että en halua hukata aikaa puhumiseen, pohtimiseen tai jonkin asian opettamiseen. Aloitan aamulla aikaisin, liikun paikasta toiseen koko ajan puolijuoksua, en vastaa puhelimeen, en oikeastaan syö enkä tee mitään muuta kun maksimoin ajankäytön ja optimoin työvaiheet. Kun yksi paikka kuivaa, toinen kohde on työn alla, ja kolmatta huonetta voi purkaa jo valmiiksi. Elän päivät omassa kuplassani, totaalisessa flow-tilassa. Asiat soljuu, tapahtuu, edistyy ja samalla muistan taistelevani aikaa vastaan. Unelmatilassa voisin helposti työskennellä 14 tunnin työpäiviä, mutta kolmen lapsen äitinä, työpäivät voivat jäädä vain yhdeksään tuntiin.
Tällä kertaa remontti ajoittui pääsiäisen ympärille ja pystyin ottamaan vuosilomapäiviä töistä riittävästi. Lisähaastetta kuitenkin toi välimatka vanhaan kotiin. Pienin lapsi piti hakea eskarista viiteen mennessä ja sen jälkeen vielä palata työmaalle. Matka-ajat nipistivät päivän pituutta. Näiden muutaman viikon aikana myös vanhin lapsi oli puoli viikkoa kuumeessa ja keskimmäinen seuraavalla viikolla mahataudissa. Ei auttanut kun tehdä molemmille vuorotellen sairasnurkkaus remonttiohteeseen ja hoitaa potilaita siinä sivussa. Mutta kuin ihmeen kautta järjestely toimi ja todennäköisesti lapseni ovat jo niin tottuneita siihen, että koko ajan tapahtuu, joten eivät he olleet moksiskaan.
Olen monesti miettinyt, mikä minua remontoinnissa houkuttaa, miksi se on minulle se paras rentoutumiskeino ja mindfulness-harjoitus.
Olen tullut siihen tulokseen, että merkittävimmät syyt ovat
1. Oman kädenjäljen näkeminen. Moni varmasti tunnistaa, että työelämässä silloin tällöin tuntuu, ettei saa mitään konkreettista ja visuaalisesti näkyvää aikaiseksi. Remontoimalla näen heti tuloksen, välillä on sydäntä pakahduttavaa vaan katsoa kun maali tai tapetti peittää seinän ja imaisee alleen vanhan pinnan. Ihanaa!
2. Käsillä tekemisen ja ruumiillisen työn euforia. Mikä on mahtavampi tunne, kun kaatua sänkyyn jalat, kädet ja selkä kolottaen, tietäen, että kroppa on työskennellyt taas koko päivän tosissaan. Jopa ylittäen itsensä. Uni tulee sekunneissa.
3. Oppiminen, erehdys ja kehittyminen. Olen opetellut monet työvaiheet todella kantapään kautta, harjoitellut, hionut taktiikkaa ja oppinut vihdoin sujuvimman tavan toimia. Olen katsonut yön pikkutunteina YouTube-videoita wc-pöntön vaihtamisesta aina terassin rakentamiseen, seurannut satoja tunteja sisustus- ja remontointiohjelmia, lukenut ja kaivanut tietoa. Ymmärrys kasvaa ja jokainen tiedonjyvä vie eteenpäin.
4. Kustannustehokkuus. Toki on myönnettävä, että itse tekemällä säästän aikamoisen siivun myös rahaa. Voin siis tehdä mittavan remontin, mutta kustannus on huomattavasti pienempi kun muiden tekemänä.
Seuraavassa blogitekstissä kerron ensimmäisestä urakasta, vanhan parkettilattian pinnan uusimisesta kahdessa kerroksessa. Tästä se lähtee!
Kun se merkittävä hetki sitten tulee, avaat innoissasi oven ja astelet hiljaa sisään. Sydän tykyttää. Ja sitten se iskee. Todellisuus. Edellisen asukkaan kalusteet ovat poissa, taulut seiniltä ja matot lattioilta. Kaikki näyttää vielä rajummalta, kuin ikinä osasit odottaa. Kevätaurinko porottaa armottomana likaisten ikkunoiden läpi ja nuolee esiin jokaisen epäkohdan, jokaisen työstettävän kohdan ja huomaat kymmeniä uusia yllätyksiä, joita et ole osannut asuntonäytöllä edes katsoa.
Kyllä. Se hetki iskee aina. Ja koska henkilökohtaisesti tunnen vetoa remontoitaviin kohteisiin, minulle tilanne iskee kasvoille aina nelinkertaisena. Harhailen ympäriinsä, pohdin mitä ihmettä olen (taas) mennyt tekemään. En ikinä selviäisi tästä. Voimattomuuden tunne valtaa koko kehon.
Mutta jokaikinen kerta sitä vaan kokoaa itsensä. Luottaa siihen, että parissa viikossa on mahdollista tehdä kaksikymmentä työvaihetta enemmän. Aikaa ei taaskaan ole hukattavaksi. Kilpailu aikaa vastaan on juuri sillä hetkellä alkanut. Tik tak, tik tak.
 |
| Uusi koti on kevään ja kesän koittessa kukkivien marjapuiden ympäröimä. |
Anna flown viedä
Saan monesti ystäviltäni, perheeltäni ja tuttaviltani tarjouksia avusta. Jos tarvitsisin mitä vaan, apuvoimia olisi saatavilla. Jostain syystä toimin tehokkaammin yksin. Tai tunnen toimivani. Ajattelen, että en halua hukata aikaa puhumiseen, pohtimiseen tai jonkin asian opettamiseen. Aloitan aamulla aikaisin, liikun paikasta toiseen koko ajan puolijuoksua, en vastaa puhelimeen, en oikeastaan syö enkä tee mitään muuta kun maksimoin ajankäytön ja optimoin työvaiheet. Kun yksi paikka kuivaa, toinen kohde on työn alla, ja kolmatta huonetta voi purkaa jo valmiiksi. Elän päivät omassa kuplassani, totaalisessa flow-tilassa. Asiat soljuu, tapahtuu, edistyy ja samalla muistan taistelevani aikaa vastaan. Unelmatilassa voisin helposti työskennellä 14 tunnin työpäiviä, mutta kolmen lapsen äitinä, työpäivät voivat jäädä vain yhdeksään tuntiin.
Arjen haasteet
Tällä kertaa remontti ajoittui pääsiäisen ympärille ja pystyin ottamaan vuosilomapäiviä töistä riittävästi. Lisähaastetta kuitenkin toi välimatka vanhaan kotiin. Pienin lapsi piti hakea eskarista viiteen mennessä ja sen jälkeen vielä palata työmaalle. Matka-ajat nipistivät päivän pituutta. Näiden muutaman viikon aikana myös vanhin lapsi oli puoli viikkoa kuumeessa ja keskimmäinen seuraavalla viikolla mahataudissa. Ei auttanut kun tehdä molemmille vuorotellen sairasnurkkaus remonttiohteeseen ja hoitaa potilaita siinä sivussa. Mutta kuin ihmeen kautta järjestely toimi ja todennäköisesti lapseni ovat jo niin tottuneita siihen, että koko ajan tapahtuu, joten eivät he olleet moksiskaan.
 |
| Toipuvalle mahatautipotilaalle löytyi oma nurkka remontin keskellä. |
Mikä remontoinnissa sitten koukuttaa?
Olen monesti miettinyt, mikä minua remontoinnissa houkuttaa, miksi se on minulle se paras rentoutumiskeino ja mindfulness-harjoitus.
Olen tullut siihen tulokseen, että merkittävimmät syyt ovat
1. Oman kädenjäljen näkeminen. Moni varmasti tunnistaa, että työelämässä silloin tällöin tuntuu, ettei saa mitään konkreettista ja visuaalisesti näkyvää aikaiseksi. Remontoimalla näen heti tuloksen, välillä on sydäntä pakahduttavaa vaan katsoa kun maali tai tapetti peittää seinän ja imaisee alleen vanhan pinnan. Ihanaa!
2. Käsillä tekemisen ja ruumiillisen työn euforia. Mikä on mahtavampi tunne, kun kaatua sänkyyn jalat, kädet ja selkä kolottaen, tietäen, että kroppa on työskennellyt taas koko päivän tosissaan. Jopa ylittäen itsensä. Uni tulee sekunneissa.
3. Oppiminen, erehdys ja kehittyminen. Olen opetellut monet työvaiheet todella kantapään kautta, harjoitellut, hionut taktiikkaa ja oppinut vihdoin sujuvimman tavan toimia. Olen katsonut yön pikkutunteina YouTube-videoita wc-pöntön vaihtamisesta aina terassin rakentamiseen, seurannut satoja tunteja sisustus- ja remontointiohjelmia, lukenut ja kaivanut tietoa. Ymmärrys kasvaa ja jokainen tiedonjyvä vie eteenpäin.
4. Kustannustehokkuus. Toki on myönnettävä, että itse tekemällä säästän aikamoisen siivun myös rahaa. Voin siis tehdä mittavan remontin, mutta kustannus on huomattavasti pienempi kun muiden tekemänä.
Seuraavassa blogitekstissä kerron ensimmäisestä urakasta, vanhan parkettilattian pinnan uusimisesta kahdessa kerroksessa. Tästä se lähtee!
Kommentit
Lähetä kommentti