Se hetki, kun löysin oman Notting Hillini
Olen muuttanut elämässäni parikymmentä kertaa. Viimeisen 15 vuoden aikana olen ostanut ja remontoinut jo seitsemän kotia. En ole niinkään innostunut muuttamisesta vaan remontoinnista. Mitä kauheammassa kunnossa talo on, sen enemmän sormeni syyhyävät ja menetän yöuneni pelkästä innostuksesta päästä remontoimaan. Voin hyvin viihdyttää itseäni selailemalla asuntohakupalveluita etsimällä toinen toistaan kamalammassa kunnossa olevia koteja. Suunnitella, miten ne saisin kukoistamaan.
Joidenkin mielestä tämä rumba on outoa, että a) joku jaksaa b) saa suurta mielihyvää c) voi käyttää mm. lomansa remontoimiseen. Rakennusmestarin tyttärenä opin jo pienenä, että meillä kaikki tehdään itse, rakennetaan talot ja miksei huonekalutkin. Palkinto omasta työstä on huikea.
Hiihtolomaviikon alussa silmiini osui Facebookissa kuva maailman suloisimmasta talosta. Vaikka kohde oli aivan hakualueeni ulkopuolella lähdin sen katsastamaan. Talo oli vuonna 1947 rakennettu rivitaloasunto. Kun saavuin etupihalle väistämättä mieleeni tulvahti Notting Hillin talorivistöt. Aivan ihana, eihän tällaisia voi ollakaan!
Mutta sisäkierroksen tehtyäni jäin epäröimään. Huonejärjestys, kolme kerrosta, epäkäytännöllinen pohja, saisiko tästä millään tehtyä kotia meidän nelihenkiselle perheelle? Päätin unohtaa asunnon.Yllättäen viikon päästä näin unta talosta ja päätin vielä kerran käydä katsastamassa sen tuorein silmin.
Talossa vallitsi aivan erityinen henki, siellä huokui sen pitkä historia ja lämpö. Kuuleman mukaan alueella oli asunut Karjalan evakoita ja itse talossa parikin perhettä samaan aikaan, toinen yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Aloin siinä samassa nähdä silmissäni uudet pinnat, tapetit, kaakelit ja meidän kalusteemme siellä.
Siitä se sitten lähti. Kolme viikkoa käynnistä istuin allekirjoittamassa pankissa lainapapereita ja kauppakirjoja - ja sain avaimet käsiini. Minulla olisi tasan 2,5 viikkoa aikaa tehdä taloon remontti ja muuttaa sisään. Tämän tekisin tietenkin ihan yksin. Hulluko olet, sanoivat tuttavat, mutta minä nautin siitä, sillä saisin elää tuon ajan keskeytymättömässä flow-tilassa. Mahtavaa!
Joidenkin mielestä tämä rumba on outoa, että a) joku jaksaa b) saa suurta mielihyvää c) voi käyttää mm. lomansa remontoimiseen. Rakennusmestarin tyttärenä opin jo pienenä, että meillä kaikki tehdään itse, rakennetaan talot ja miksei huonekalutkin. Palkinto omasta työstä on huikea.
Lähtö tuli äkkiä
Helmikuussa 2019 myin 145 neliöisen asuntoni Tuusulasta ja kuinka ollakaan lähtö pitikin tapahtua taas nopeasti uusien asukkaiden alta. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa minne päin pääkaupunkiseutua haluaisin ja kävin katsomassa paljon erilaisia asuntoja. Ainoa toiveeni oli saada lapsille omat makuuhuoneet ja tietenkin oma tilava piha.Hiihtolomaviikon alussa silmiini osui Facebookissa kuva maailman suloisimmasta talosta. Vaikka kohde oli aivan hakualueeni ulkopuolella lähdin sen katsastamaan. Talo oli vuonna 1947 rakennettu rivitaloasunto. Kun saavuin etupihalle väistämättä mieleeni tulvahti Notting Hillin talorivistöt. Aivan ihana, eihän tällaisia voi ollakaan!
Mutta sisäkierroksen tehtyäni jäin epäröimään. Huonejärjestys, kolme kerrosta, epäkäytännöllinen pohja, saisiko tästä millään tehtyä kotia meidän nelihenkiselle perheelle? Päätin unohtaa asunnon.Yllättäen viikon päästä näin unta talosta ja päätin vielä kerran käydä katsastamassa sen tuorein silmin.
Talon henki vangitsi
Talossa vallitsi aivan erityinen henki, siellä huokui sen pitkä historia ja lämpö. Kuuleman mukaan alueella oli asunut Karjalan evakoita ja itse talossa parikin perhettä samaan aikaan, toinen yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Aloin siinä samassa nähdä silmissäni uudet pinnat, tapetit, kaakelit ja meidän kalusteemme siellä.
Siitä se sitten lähti. Kolme viikkoa käynnistä istuin allekirjoittamassa pankissa lainapapereita ja kauppakirjoja - ja sain avaimet käsiini. Minulla olisi tasan 2,5 viikkoa aikaa tehdä taloon remontti ja muuttaa sisään. Tämän tekisin tietenkin ihan yksin. Hulluko olet, sanoivat tuttavat, mutta minä nautin siitä, sillä saisin elää tuon ajan keskeytymättömässä flow-tilassa. Mahtavaa!
 |
Talossa on aivan ihana pyöreä
vanha ikkuna, josta sarastava
aamuaurinko pääsee paistamaan.
|
Kommentit
Lähetä kommentti