Remontointi on ihan parasta ajanvietettä, mutta samaan aikaan se aiheuttaa normaalissa arkielämässä erikoisia tilanteita. Koska päivätyöni on siistiä sisähommaa ja päivät kuluu kokoustaessa, joudun jatkuvasti hassuihin tilanteisiin silotellessani siviilielämäni, toisin sanoen remonttiharrastukseni, tuottamia jälkiä. Seuraavassa muutamia tyypillisiä tilanteita, joihin joku ehkä teistäkin tuntee samaistuvansa. Ja varoitus, tämä blogi ei sisällä nättejä eikä käsiteltyjä kuvia.
 |
| Niin kuin kuva kertoo, tapettilastaa voi pitää myös suussa. Hampaat on välillä kovilla. |
Normaali työviikko on hyvää vastapainoa viikonlopun fyysiselle aherrukselle, mutta laskeutuminen arkeen ei aina ole niin yksinkertaista. Ei ole mitenkään tavatonta, että maanantain aamupalavereissa rapsuttelen kynsieni alta silikoneja tai kaulalleni epähuomiossa jääneitä maalitahroja. Päällisin puolin siististi kammatussa nutturassani on usein klönttejä, kuten tasoitetta tai liimaa. Eräänä päivänä työkaveri kyseli, olenko ottanut niskaani tatuoinnin, kun musta maalijuova kurotteli paidan alta kohti niskan hiusrajaa.
Hyvien ystävieni keskuudessa yleinen vitsi on, että olen niitä harvoja ihmisiä, jotka joutuvat meikkaamaan polvensa koko kesäkauden. Kyllä, luit oikein. Konttailen todella paljon, koska yleensä remonttihommat vaativat erilaista ryömimistä ja polvillaan oloa. Tästä syystä polveni ovat ilman kosmeettista korjailua aivan mustat. Siis todella ikävän näköiset. Nykyään minusta jopa tuntuu, että ne ovat jääneet pysyvästi mustiksi. Tässähähän ei olisi ongelmaa, jos käyttäisin housuja, mutta satun rakastamaan hameita. Olen siis hankkinut polvieni ihonväriin sopivan meikkivoiteen, jota kiltisti töpöttelen koko kesän ennen töihin suuntaamista.
 |
| Polveni ilman meikkiä. |
En ole harrastuksestani huolimatta luopunut pitkistä kynsistäni. Tämä aiheuttaa vietnamilaissyntyiselle kynsienhoitajalleni erityistä päänvaivaa. Joka kuukausi käymme saman keskustelun: hän aloittaa kauhistelemalla kuivaa, halkeillutta ihoani, hoitamattomia kynsinauhojani ja lohkeilleita kynsiäni. Kerron rauhallisesti remontoineeni ja innostun kuvailemaan mitä tällä kertaa olen saanut aikaiseksi. Hän pyörittelee päätään ja silmiään, kummastelee suomalaista kulttuuria; sen lisäksi, että olemme hiljaisia ja pälyileviä, laitamme naiset remppahommiin. Aasiassa kukaan ei tee remontteja itse, varsinkaan naiset. Se on ennenkuulumatonta. Tällä tavoin keskustelemalla olemme jatkaneet jo vuosia.
 |
| Olen kokenut näiden kynsien toimivan hyvin myös työvälineenä, esim. raaputtaessa jotakin ovat todella tehokkaat. |
Koska vanhuus ei tule yksin, myös fyysinen rasitus on alkanut käydä jäsenien päälle. Voin saada kesken työpäivän noidannuolen edellispäivän selkärasituksen takia ja köpöttelen työpaikan käytäviä kumarassa. Välillä nilkat ovat olleet niin kovilla, että korkkareilla kävely sattuu joka askeleella.
Niska taitaa olla tällä hetkellä pahin. Jokin koko yläselän valtaava jumi voi iskeä yllättäen päälle, eikä anna kääntää päätä yhtään. Tästä jumista toipuminen vie noin kolme päivää ja sen ajan sitten käännyn koko kropan voimin aina keskustelukumppanin suuntaan.
 |
| Liimaa, laastia, maalia, kädet ja sormet ovat aina kovilla. |
Mutta tästä huolimatta molemmat työminät ovat oman hyvinvointini vuoksi tärkeitä. Siisti sisätyö on koossa pitävä voima ja raju fyysinen remontointi, sotku ja voimakkaiden remonttiaineiden katku kuuluvat vapaa-aikaan. Hyvin olen näitä molempia puolia saanut vaalittua, vaikka välillä hajuvesi töissä on tainnut olla tärpätti...
 |
| Hyvin palvelleet remppapörrösukat pitävät askeleeni kevyenä |
Onkin taas aika heittää jakku sekä mekko naulaan ja vetää pörrösukat sekä maaliverkkarit jalkaan, yksi projekti nimittäin odottaa työstämistä.
 |
| Tällaisten lököverkkarien menekki on kohdallani kova. Näiden maaliverkkarien järjestysnumero on 29. |
Kommentit
Lähetä kommentti