Makuuhuoneen pintaremontti

Makuuhuone, tuo rauhoittumisen tyyssija, on iän myötä muodostunut minulle yhä tärkeämmäksi tilaksi. Se on seesteinen paikka, jossa laitan pään tyynyyn tiukan työpäivän, lasten harrastekuskailujen ja kotitöiden jälkeen. Paikka, jossa voin vapaina viikonloppuina nukkua huoletta puoleen päivään pikkutunneille venyneiden juhlien jälkeen. Paikka, jossa tasaisin ajoin vaatekriiseilen. Paikka, joka on vain minun.

Tästä syystä valitsin itselleni yläkerran ylivoimaisesti isoimman makuuhuoneen. Päätin, etten sorru tällä kertaa siihen, että ahtaudun itse marttyyrinomaisesti pienimpään huoneeseen ja annan tilavimmat lapsille, jotka kuitenkin levittäytyvät lopulta muihin huoneisiin. Ei, niin kauan kun annan vapaa-aikani, rahani ja vuorokauden ympäri jatkuvan huolenpitoni lapsille, saavat he tyytyä pienempiin makuutiloihin. 

Pintaremonttia

Yläkerran huonekorkeus on vanhojen talojen tyyliin vain 235 cm. Silti yläkerta tuntuu tilavalta ja valoisalta runsaiden ikkunapintojen ja remontoinnissa valittujen vaaleiden värien ansiosta. 

Kun aloitin remontin, makuuhuoneen parkettilattia oli pahasti kolhiintunut ja todella kellastunut. Tässä huoneessa, kuten muissakin huoneissa, hioin ja maalasin lattian valkoiseksi. Ikivanhat kaapit kaadoin lattialle ja väänsin sorkkaraudalla palasiksi. Ne oli helppo heittää parvekkeelta alas paloina. Yllätyksenä tuli, että kaappien alla ei ollut lainkaan parkettia. Jouduin askartelemaan vanhoista remonteista jääneistä parkettilaudoista lattian uusien kaappien alle.

Makuuhuone purkuvaiheessa ja remontin jälkeen

Katto oli pahasti mustunut aikojen saatossa. Sain sen siistiksi kuitenkin ihan vain maalaamalla. Myös seinät olivat reikäiset ja kupruiset. Tasoitin makuuhuoneen seinät useaan otteeseen ja maalasin lopuksi Tikkurilan Talvi-sävyllä muutamaan kertaan. Yhden seinän maalasin kuitenkin Tikkurilan Laasti-sävyllä, ihan vain ilmettä antamaan. 

Vanhat ja huonokuntoiset kaapit oli kaadettava kahdessa osassa lattialle. Tässä meinasi taas yhden naisen voimat loppua, mutta lopulta sain kaikki sorkkaraudalla kauniisti palasiksi ja parvekkeelta suoraan alas pihamaalle.

Vaatesäilytys

Koska huonekorkeus ei siis ollut ihan 240 cm (mitä taas useimmat vaatekaapit ovat, jos haluaisi lattiasta kattoon), piti minun valita 200 cm korkeat vaatekaapit. Se hyvä puoli näissä kaapeissa oli, että sain ne kuskattua pienellä Renaultillani suoraan kaupasta kotiin. Tyttäreni oli reippaana kantoapuna. Huvittavaa oli, kun saimme ahdettua rungot ja ovet kaadettujen penkkien yli, ei tyttö enää meinannut millään mahtua kyytiin. Sovittelimme häntä eri ovista sisään, tuloksetta. Saimme jopa yhdeltä ohikulkevalta mieheltä pohdinta-apua. Lopulta pääsimme kotiin, kun vain yksinkertaisesti survoimme hänet yhteen pieneen koloon auton penkkien väliin. Tilanne oli kieltämättä huvittava.

Hygge-muki jäi käteen Kööpenhaminan reissulta, en vaan voinut vastustaa sitä

Makuuhuoneessani on muuten pieni suloinen parveke, jossa saan tuuletettua vaatteet ja vuodevaatteet. Kesällä on ihanaa avata ovi ja antaa kesäilman tulvia sisään. Ilta-aurinko lämmittää pitkään ja auringon laskiessa voin katsella punaista taivasta suoraan sängystä isojen ikkunoiden läpi.

Makuuhuoneen valaistus

Valaisimet, nuo iänikuiset murheenkryynini, ovat vanhempieni peruja. En tiedä kuinka vanhat ne todellisuudessa ovat, mutta muistan niitä jo lapsuudessa katselleeni. Kattolampun löysin Bauhausista. Pienestä koostaan huolimatta se valaisee todella hyvin pimeän tultua. Kampauspöytä (tai oikeammin korupöytä) on samaa sarjaa, kuin alakerran valkoiset massiivipuukalusteet.  Yöpöytä ja vaatekaappien viereinen senkki ovat kirppislöytöjä vuosien takaa.

Talon kaikki sisäovet ovat vielä maalaamatta. Ovia ei pysty ilman karmien vaihtoa uusimaan, joten olen suunnitellut maalaavani kaikki sisäovet, kunhan tulee hetki, ettei enää mitään muuta ole tehtävänä. Sekin aika varmasti vielä tulee. Maali ja sivellin on jo ostettuna.