5 viikkoa takana. Tämä poikkeuksellinen tilanne on pakottanut meidät kaikki suunnittelemaan omat arkirutiinit ja tekemiset aivan uudella tavalla. Eikä meidän perhe tietenkään ole poikkeus. Suurin muutos oli siirtyminen täysipäiväiväisesti etätöihin ja lasten etäkoulun aloitus. Kahden viikon kipuilun ja sekoilun jälkeen, aloin hiljalleen tottua uuteen malliin, vaikka työpäivien pituutta on edelleen todella vaikea säännöstellä: työt alkavat aikaisin ja kone vilkuu pitkään iltaan. Enää ei ole kotimatkaa katkaisemassa työpäivää tai pakollisia iltamenoja ja harrastuksia, jotka vaatisivat fokuksen suuntaamisen muualle.
 |
| Työpöytä ja "kyttäysikkuna". |
Koska työpäivät kuluvat pääosin videokokouksissa ja työpöytäni sijaitsee yläkerrassa ikkunan edessä, on minusta tänä eristysaikana tullut myös naapureiden stalkkaaja. Samaan aikaan kun käyn työkaverien kanssa kokouksissa asioita läpi, seuraan muun muassa tien toisella puolella asuvan miehen pihapuuhasteluja. Hän aloittaa joka päivä aikaisin; lapioi, kaivaa, kuormaa, kantaa, purkaa, rakentaa, aina iltaan myöhään. Nyt viimeisen viikon olen ihastellut, millä vauhdilla hän on rakentanut piharakennusta. Hämmästyttävää on tämän naapurimiehen energia, nopeus ja sitkeys. On kuin seuraisin jatkuvajuonista ohjelmaa. Olen fani! Ja siis selvästi kyttääjä. (Katson siis myös nyt tätä kirjoittaessani, kuinka hän naulaa kattohuopapaloja uuteen piharakennukseen...)
 |
| Olemme löytäneet aivan mahtavia luontokohteita Uudeltamaalta. |
Mutta on muitakin muutoksia tapahtunut. Ulkoilun ja luontoretkeilyn määrä on meidän perheessä räjähtänyt. Puhelimen appi ilmoitti eilen, että olen jo nyt liikkunut enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Käsittämätöntä. Olemme kolunneet lasten kanssa aivan uusia luontoreittejä, patikkapolkuja, luontoalueita, merenrantareittejä Uudellamaalla. Viikonloput kuluvat pääosin ulkona, eväsreppu selässä. Eilen ostin meille virvelit ja kävimme lasten kanssa heittelemässä rannalla. Toki mato-ongetkin olivat varuiksi mukana.
 |
| Viikonloput on pyhitetty eväsretkille. |
Olen myös pitkästä aikaa alkanut lenkkeillä! Nykyään on joka aamu klo 7.00 sellainen tunne, että minun on pakko päästä juoksemaan, muuten en saa startattua päivää. Aloitin ensimmäisellä eristysviikolla viidestä kilometristä mutta nyt viime viikkoina lenkit ovat venyneet 8 - 9 kilometrin mittaisiksi. Ihanaa, kun muistaa jälleen liikunnan ilon, siitä onkin aikaa, kun viimeksi säännöllisesti juoksin.
Sain myös yhden kuntohaasteen. Ostin muutama viikko sitten parin kilon käsipainot kotiin. Perheen ekaluokkalainen, varsinainen liikuntahirmu, haastoi minut siinä samassa punnerruskisaan. Punnerramme joka päivä yhden punnerruksen edellispäivää enemmän. Aloitimme kymmennestä, nyt ollaan luvussa 22. Tavoitteena lopulta punnertaa 40 peräkkäin ja tauotta. Sitä kohti.
 |
| Aina löytyy korjattavaa ja tuunattavaa. |
Toki olen harrastanut iltaisin myös kodin kunnostusta! On tullut tuunailtua huonekaluja,
maalailtua vessoja,
pattereita ja nyt suunnittelen pihaterassin rakentamista. Ostoslista alkaa hahmottua, ja itse asiassa terassin muoto ja tekotapakin.
 |
| Viime perjantaina tehtiin mozzarellapizzaa. |
Ruokailu ja ruuan merkitys on noussut viime aikoina omiin sfääreihinsä. En ole koskaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka suunnittelevat hartaasti reseptejä tai haaveilevat tietyistä annoksista. Olen ajatellut, että ruoka on ruokaa ja sitä syödään kun on nälkä. Mutta nyt tilanne on aivan toinen. Ruokaa ja herkkuja tulee suunniteltua, tehtyä ja syötyä aivan järkyttäviä määriä. Koko ajan on joku ihana resepti mielesssä ja kun kotona on vielä teini, joka rakastaa a) ruokaa ja b) ruuanlaittoa sekä leipomista, on ylensyömisyhtälö valmis. Ja meillähän on siis kauppa kulman takana, joten tarvikkeita saa haettua todella nopeasti.
 |
| Ensimmäisen etäkouluviikon "luokkakaverit" |
No entä se etäkoulu sitten? En vieläkään ole tottunut niihin kymmeniin Wilma-viesteihin päivittäin, joista yritän saada selkoa, mitä kenenkin kolmesta lapsesta pitäisi tehdä. On Classroomia, Meettiä, Zoomia, Sanomaprota ja Bingeliä. Pitää tehdä kaarnalaivaa ja etsiä vettä metsästä, mitata tuulen nopeutta ja ties mitä. Lasten harrastustoiminnatkin pyörivät etänä ja yhtä sun toista treeniä tulisi tehdä sinne tänne. Enkä koskaan muista ajoittaa kalenteriin lounastaukoa, jolloin pitäisi tehdä lapsille ruokaa. Ja sitä olen ihmetellyt, miten olen joskus päässyt yläkoulusta läpi (ja vielä yliopistonkin käynyt!). Teinin matikan- ja ruotsintehtävät tuottavat nimittäin suurta päänvaivaa. En edes ymmärrä kysymyksiä. Onneksi on Google.
Niin, ja vaikka kaipaan kovasti jatkuvaa liikkeelläoloa, menemistä ja tulemista, tapahtumia, vanhempiani, kavereita, juhlia, on elämä silti oikein mallillaan. Ja varmaan uudenlaisia muotoja purkaa tätä energiaa tässä vielä tulee kehiteltyä, kunhan vaan kaikki pysytään terveinä.
Toivottavasti sinullakin on kaikki hyvin ja olet voimissasi <3
Kommentit
Lähetä kommentti