Vanhan talon tarina

Vanhoissa taloissa kiehtoo niiden historia. Minkälaisia ihmisiä omassa talossa on vuosien varrella asunut, millaista elämä on ollut, miten lapset ovat siellä varttuneet, mistä ihmiset ovat iloinneet ja mistä haaveilleet, mitä surreet? Yli seitsemänkymmentä vuotta elettyä elämää näiden seinien sisällä, minkälainen on meidän perheemme rooli talon historiassa?

Kuva: Espoon kaupunginmuseo (1968-1975)

Tarina kertoo, että talorivistömme on rakennettu alunperin vuonna 1946 SOK:n työsuhdeasunnoiksi. Suunnitelma oli, että kussakin portaassa olisi kaksi kaksiota päällekkäin, koska asuntopula oli tuona aikana aikamoinen. Osa asunnoista muutettiin alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta heti yhden perheen kaksikerroksisiksi asunnoiksi. Kahden päällekkäisen kaksion rakenteet kuitenkin jäivät jäljelle, joihinkin asuntoihin jopa viime vuosiin asti. Tällaisia jäänteitä olivat mm. yläkerran pikkuhuoneen hellan betoninen perusta ja huoneeseen johtava vesijohto. 

Sain käsiini Kotilieden artikkelin vuodelta 1948. Lehtijuttu käsitteli vastavalmistuneita moderneja taloja, meidän taloja. Asunnot olivat silloin aivan uusia ja huokuivat tuoreiden asukkaiden onnea. Artikkelissa ihasteltiin kaupunkitalon omaa saunaa, hauskaa portaikkoa ja keittiön kätevää pöytää. Kaappitilat saivat kiitosta, samoin kun lapsille turvallinen piha.

Vuosina 1981 - 1982 talon osti kuuleman mukaan Osuuspankki, joka rakennutti nykyisen mallin mukaisen rivitalon. Naapuri tiesi kertoa, että alueella asuu edelleen ihmisiä, jotka ovat lapsena juoksennelleet talorivistömme kellareissa, vuosikymmeniä sitten.

Asuinalueelle muutti sodan jälkeen suurimmaksi osaksi siirtolaisia ja siksi tänne rakennettiin paljon mm. rintamamiestaloja. Nykyään ne ovat suurelta osin jo purettu ja isoille tonteille on rakennettu tiheään rivi- ja paritaloja. Alueen kadunnimet tulevat pääosin kannaksen kuntien nimistä. Hauskana knoppitietona kuulin, että lähistöllä on ollut mm. Kuolemanjärventie, joka oli vielä kartalla 1970-luvulla. Nyt jäljellä on vain ruostunut tienviitta ja itse tie on kasvanut umpeen metsää.

Talon kellarissa oli yhteiset tilat kuten sauna, pesutupa, miesten askarteluhuone, kylmäkellari ja varastot. Samanlaisena tilana se on tänäkin päivänä käytössä, vähän modernisoituna versiona kylläkin.

Oli mieletöntä lukea ja katsoa vanhoja kuvia, tuntui, että sain aivan uuden kulman ja otteen tähän kotiin, jonka kanssa olen viimeisen puoli vuotta pusertanut, hikoillut, välillä kiroillut ja välillä rakkaudesta pakahtunut.