Mökkiremontti: Vanhan talon tapetit

Olen heikkona tapetteihin ja laattoihin. Voin selata mallistoja, muotoja ja struktuureja mielin määrin ja ihastun joka toiseen. Onkin siis aivan lempipuuhaani päästä viimein tapetoimaan uuden kakkoskotimme huoneita. Pidän paperitapettien asennuksesta huomattavasti enemmän kuin uusien non-woven-tapettien laittamisesta - se on mielestäni helpompaa, siistimpää ja miellyttävämpää.

Ruusuhuoneessa on ikuinen kesä.

Koska talo on rakennettu 1930-luvulla, pyrin remontoimaan talovanhusta perinteitä kunnioittaen.  Paperitapetti yhdessä liisterin kanssa pitää huolen siitä, ettei ylimääräisiä sulkuja pääse rakenteissa muodostumaan.

Kun perinnetapeteista puhutaan, suuntasin heti Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan mallistoihin. Perinteisin menetelmin jo 1930-luvulta asti valmistetut tapetit avaavat etsijälle aarrearkun - on aikakausia, muotoja ja värejä.

Tapetoinnissa tarvittavat välineet: liisteriharja, mattoveitsi, mitta, vatupassi tai luotinaru, suorakulma, tapetointialusta ja tapettiharja. Näillä pääsee jo pitkälle.

Päätän asioista nopeasti, uskon intuitioon ja siihen, että jos teen virhearvion, aina voi tehdä uudelleen. Näin tälläkin kertaa. Valinta oli vaivaton ja helppo. Kaksi yläkerran makuuhuonetta, eteinen ja keittiö saisivat aivan uuden sävymaailman ja elämän.

Toisessa makuuhuoneessa oli entisen asukkaan laittama retrokuosinen Pöllö-tapetti, mutta se ei ollut meidän isompien lasten mieleen, kuten ei keltainen lattiakaan. Tähän huoneeseen valitsin Ritva Kronlundin 1970-luvulla suunnitteleman Avaruuslinnun (69804) siniharmaassa sävyssä. Keltaisen lattian maalasin harmaaksi. Uunin hormin sekä verholaudan maalasin tapetista poimitulla sinisellä sävyllä (Uulan sävy Pisara). Muut seinät saivat tapetista poimitun valkoisen sävyn (Uulan sisustusmaali, sävy Juutti).

Avaruuslintu sopii lapsille ja aikuisille

Vasemmalla tilanne kaksi kuukautta sitten

Toinen makuuhuone tulisi olemaan enimmäkseen vieraiden käytössä. Vanhat hailakat ja osin revenneet tapetit saivat jäädä Appelsiini-tapetin (69799) alle.  Appelsiinia näkee usein laitettavan keittiöön, mutta ajatus siitä, että vieraamme saisivat nukkua appelsiinipuun alla, oli jotenkin herkullinen ja houkutteleva. Tapettia tuli huoneen molempiin päihin, joissa katto laskee alas.

Muut seinät maalasin Uulan Juutti-sävyllä, mutta sitä ennen oli lukuisien päivien työ repiä näistä seinistä vanhat tapetit pois. Jos nyt saisin päättää, olisi pitänyt vain tapetoida muutkin seinät vanhan paperitapetin päälle ja jättää maalaamatta tämän huoneen seinät. Olisin säästänyt monta hikipisaraa. Ja lomapäivää.

Tässä huoneessa nukutaan appelsiinipuun alla.

Vasemmalla tilanne kaksi kuukautta sitten.

Alakerran pienessä makuuhuoneessa oli jo valmiiksi Juhannusruusu-tapetti (sekin muuten Kronlundin suunnittelema) ja huone saisi olla juuri noin söpö kuin on. Käy meillä ketä tahansa kesävieraita, ruusuhuone varataan aina ensimmäiseksi.

Ruusuhuone vie ajatukset mummolaan.

Eteisen seiniin oli aikoinaan asennettu ohut puukuitulevy, jonka pinta oli vain maalattu keltaiseksi. Ritva Kronlundin klassikkotapetti, vihreänsävyinen Kirsikkapuu (69212), toi seiniin eloa ja kaipaamaani pehmeyttä. Se oli myös erinomainen valinta tilaan, jonne tullaan utuisen vihreäksi maalatulta kuistilta. Värimaailma jatkuu nyt sulavasti sisätiloihin. Kirsikkapuu-tapettia olen aikoinaan käyttänyt myös yhdessä entisen kodin makuuhuoneessa, vaaleanpunaisena/harmaana. 

Eteisen Kirsikkapuu-tapetti

Vasemmalla tilanne kaksi kuukautta aiemmin

Keittiö tarvitsi myös tapetin, jotta keltainen väri ja kalseus poistuisi. Vanhat 1950-luvun keittiön kaapit oli kunnostettu Uulan Utu-sävyllä ja niiden kaveriksi halusin kaupunkikodissanikin käytetetyn Duron Dellen-paperitapetin, nyt vain siniharmaana. Muut seinäpinnat ja puuhellan hormi saivat valkoisen maalipinnan (Uulan sävy Juutti) ja tunnelma keittiössäkin raikastui kertaheitolla. 

Keittiössä on sinivalkoinen sävymaailma.

Vasemmalla tilanne kaksi kuukautta sitten.

Tapetointi

Kuten sanottu paperitapetti yhdessä valmistajan liisterin kanssa muodostaa vanhan talon pinnalle hengittävän rakenteen. Tapettitehtaan liisteri on metyyliselluloosaliisteriä ja sitä on myynnissä eri kokoisina paketteina, riippuen tapetoitavan pinnan koosta. Liisteri kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä, jotta se ehtii tekeytyä. 

Liisterijauhoa sekoitetaan ohjeen mukaan veteen sähkövatkaimella, maalinsekoittajalla tai sitten ihan vispilällä, hiljalleen jauhoa lisäten. Kun seos alkaa muistuttaa paksua kiisseliä, on se valmis tekeytymään. Vaikka joitakin paakkuja jäisi, sulavat ne kyllä itsestään pois. Liisteriä voi käyttää noin kolmen tunnin päästä mutta parhaimmillaan se on seuraavana päivänä.
Jos tapetointiurakka venähtää useammalle päivälle, liisteri on käyttökelpoista kolmen päivän ajan ja sitä voi säilyttää jääkaapissa.

Valmis liisteri levitetään liisteriharjalla tapetin takapinnalle, sen jälkeen vuodan yläosasta n. 2/3 käännetään keskelle liisteripinnat vastakkain ja alaosasta loput 1/3. Tapetin annetaan vettyä muutaman minuutin, jonka jälkeen sen voi nostaa seinälle. Kannattaa merkitä takapuolelle yläreuna kynällä, sillä se helpottaa asennusta ja ei tarvitse lähteä miettimään, miten päin se tapetti nyt pitikään asentaa.

Päistään vettymään käännetty tapettivuota odottaa seinälle pääsyä.

Varsinkin vanhassa talossa suorien apulinjojen piirtäminen seinäpintaan on tärkeää, onhan ihan joka nurkka, katot ja lattiat johonkin suuntaan kallellaan. Vatupassi tai luotinaru on hyvä apulainen.

Paperitapetit ovat äärimmäisen herkkiä, joten niitä ei voi kovasti seinällä liikutella, tarvittaessa vain muutaman millin kerrallaan. Paperitapeteilla kannattaa käyttää lastan sijaan harjaa, sillä se on hellävaraisempi pinnalle. Harjaamalla keskeltä reunoille päin, tapetti asettuu kauniisti seinään,  ilmakuplat poistuvat ja tapetti kiinnittyy myös reunoilta.

Jos liisteriä sotkeentuu tapetin kuviopinnalle, pyyhkäisy kuivalla pehmeällä kankaalla on tarpeen. Silloinkin kannattaa varoa, ettei missään nimessä hankaa, koska tapetin värit lähtevät. Näin edeten, ja tarkkaan kohdistukset mitaten, etenin huoneesta ja tapetista toiseen. Ylimääräiset tapetit kannattaa leikata mattoveitsellä vasta kun tapetti ja liisteri on kuivunut, koska muuten tapetti repeää. 

Kyllä tunnelma jo näillä tapeteilla muuttui talossa aikalailla ja toi kaipaamaani pehmeyttä sisätiloihin.

Suositus: Ota aina lapset mukaan remonttihommiin, kun vaan mahdollista. Tässä kuvassa 14-vuotias tyttäreni paperitapetoi seinän ensimmäistä kertaa ja aivan loistavasti tapetoikin. Kaikesta nuorena saadusta opista on ihan varmasti iloa myöhemmin ja jopa rahanarvoista hyötyä joskus. 

Ikkunoiden ja ovien kulmat vaativat pientä askartelua.

Ai niin, kissa on tietenkin aina mukana.