Vanhojen ikkunapuitteiden kunnostus

Ennen talot ja ikkunat tehtiin kestämään. Tämän sain huomata myös vuonna 1947 rakennetun kotini ikkunapuitteiden osalta. Alkuperäisten ja vanhojen puupuitteiden maalit olivat huolestuttavasti rapiseeet etelän ja lännen puoleisilla seinustoilla, kitit osin irronneet ja auringon paahde oli huolehtinut patinoituneelle pinnalle viimeisen rujon silauksen. Kunnostuksen jälkeen niistä tuli kuitenkin uudenveroiset.

Päätimme yhdessä naapureiden kanssa kunnostaa pahimmassa kunnossa olevat ikkunat perinnerakentamiseen erikoistuneella toimijalla. Tällä tavalla saisimme ylläpidettyä ikkunoiden kuntoa ja parhaimmillaan lykättyä suurempaa ikkunaremonttia todella pitkälle tulevaisuuteen. Kun kunnostaisimme jokainen muutaman ikkunan per vuosi, parin vuoden päästä kaikki puitteet olisivat kunnossa. Olisi kauheaa antaa alkuperäisten puuosien lahota.

Kunnostajan valinta

Työläin vaihe oli kunnostajan valintaprosessi: tarjousten pyytäminen, vertailu, kohteen esittely korjaajalle ja sitten vielä pohdinta, mihin lopputulokseen pitäisi päätyä. Meillä oli kaksi tarjousta pöydällä. Hinnat olivat kyllä linjassa, mutta suurin ero tuli siitä, kuinka helppoa asiakkaalle (eli meille) tarjouksen ymmärtäminen oli. Toisessa tarjouksessa jokainen kuluerä oli eritelty: maalit, henkilönostimet, helat, suojatarvikkeet - kaikki omina kustannuksinaan. Loppuhinnan laskeminen oli todella työlästä. 

Joten valitsimme ikkunoiden kunnostajaksi Trähusin, jonka tarjous oli selkeä ja käyttäjäystävällinen: saimme jokaiselle ikkunalle yhden hinnan, johon kuului kaikki (paitsi jos puuosia tulisi vaihtaa kokonaan, tämä laskutettaisiin sitten tuntihinnalla). Olin kuullut Trähusista jo aikaisemmin paljon kehuja ja seurannut heidän projektejaan Instagramissa, joten valinta tuntui luontevalta ja yhteistyö heti alusta lähtien mutkattomalta.

Kunnostusprosessi

Olen itse kunnostanut mökillä vanhoja ikkunoita, mutta innokas ja utelias kun olen, oli aivan ihanaa saada kerrankin mahdollisuus seurata lähietäisyydeltä kunnostusta perinneammattilaisten toimesta. Samalla sain tehtyä taloyhtiön hallitukselle dokumentaation ikkunakunnostusprosessista, jotta työtavat ja -vaiheet kunnostustöistä voitiin laittaa kirjoihin ja kansiin. Ja toki haluan samalla vaivalla jakaa nämä havainnot ja opit tänne blogiinkin!

Ikkunoiden irrotus

Huhtikuisena kuulaana aamuna, Thomas Noreila ja Markus Randström saapuivat ikkunoiden irrotuspuuhiin. Miehillä päivä oli alkanut kukonlaulun aikaan, olihan Markus startannut auton Raaseporista jo seitsemän aikoihin.

Aivan alkuun Markus merkkasi jokaiseen puitteeseen tussilla merkinnän, kuinka paljon puuainesta tulisi höylätä puitteesta pois, jotta rako suhteessa karmiin olisi optimaalinen.

Puitteisiin merkattiin tussilla, kuinka monta milliä puuainesta tulisi höylätä pois.

Tämän  jälkeen ikkunat irrotettiin yksitellen. Osa ikkunoistani oli kiinni yläpuitteistaan tapeilla ja kävi myös ilmi, että jossain vaiheessa edellinen kunnostaja oli päättänyt ruuvata ikkunoita sivuista kiinni karmiin (ja varmuudeksi vielä maalannut reunat ja raot umpeen).

Raot olivat entisen kunnostajan toimesta maalattu umpeen ja mattoveitsellä oli käyttöä.

Kun ikkunat oli irrotettu, suojaksi asennettiin valon läpäisevää kennolevyä, joka ruuvattiin kiinni karmeihin. Kennolevy oli siitä hyvä materiaali, että vaikka sen läpi ei suoraan näe, valo pääsee kuitenkin läpi. Kunnostusaika ei ole siis mitenkään tuskaa asukkaalle ja kennolevyihin tottuu muutamassa tunnissa. 

Irrotuksen jälkeen ikkunat pakattiin autoon ja kuljetus kohti Trähusin pajaa sai alkaa.

Kennolevyt ruuvattiin sisäikkunoiden suojaksi karmiin kiinni.

Ikkunoiden kunnostus alusta loppuun

Pääsin seuraamaan kunnostusta lähietäisyydeltä Trähusin pajalla Raaseporissa ja samalla sain mahdollisuuden kysellä yksityiskohtia pitkin prosessia - mikä olisikaan parempi tapa oppia.

1. Kittien irrotus

Alkuun Markus napsautti ikkunoissa käytetyt puulistat irti puukolla ja irrotti alapuitteen kitin infrapunalämmittimen avulla pois.

Infrapunalämmitin pehmensi vanhan kitin tehokkaasti.

2. Lasin irrotus

Ikkunoiden vanhat lasit olivat hauraita ja ne oli kiinnitetty edellisen kunnostajan toimesta silikonilla kiinni puitteisiin. Oikeaoppinen tapa olisi ollut kiinnittää lasi kitin ja lasitusnaulojen avulla puuhun. Onneksi ikkunat kuitenkin säilyivät ehjinä irrotuksesta, vaikka itse toki jännitin Markuksen vieressä niiden kestävyyttä.

3. Höyläys

Seuraavaksi Markus höyläsi aiemmin tussilla merkitsemänsä määrän puuta pois, jotta ikkunapuite varmasti sovittuisi hyvin karmiin asennusvaiheessa. Puitteen ja karmin välissä tulee olla väljyyttä, jotta ikkunan sisäpinnalle ei muodostu kondensiovettä tai ruudut huurustu.

4. Maalien poistaminen

Maalien skrabaus on ainakin omatoimiremppaajalle se työläin ja inhottavin vaihe. Markus irrotti maalit puitteista kuumailmapuhaltimen ja kaapimen avulla. Koska vanha maali höyrystyy kuumentuessaan, kunnon hengityssuojukset olivat tässä työssä tarpeen. 

5. Kulmarautojen puhdistus 

Maalien alta paljastuneet kulmaraudat puhdistettiin vielä erikseen käsin rapsuttelemalla ja hiomapaperilla. Todella tiukassa olevat maalit lähtivät lopullisesti työhön sopivalla hiomalaitteella.

6. Hionta
Skrabauksen jäljiltä rosoiseksi jäänyt puupinta hiottiin epäkeskohiomakoneella sileäksi.

Hionnan jälkeen pinnasta tuli tasainen ja kaunis

Oli helpottavaa nähdä, miten ennestään karun näköinen ikkunapuite oli maalinpoiston ja hionnan jälkeen terveen ja upean näköinen. Mitään suurempaa vahinkoa ei siis ainakaan näille minun asuntoni vanhoille pokille ollut päässyt käymään, eikä puuosia tarvinnut vaihtaa. Ikkunan puuaines oli erittäin kovaa ja tiheäsyistä. Sen takia se oli kestänyt jo 70 vuotta.

Kunnostuksen jälkeen ikkunapuite kestää seuraavat 100 vuotta, kunhan se huolletaan säännöllisesti.

Myöhemmin kävi ilmi, että parin asunnon ikkunapuitteisiin piti vaihtaa muutamia puuosia. Lahonneet kohdat poistettiin ja uudet korvaavat osat tehtiin tiheäsyisestä männystä.

Muutamien ikkunapuitteiden lahonneita puuosia piti vaihtaa uusiin.

7. Pohjamaalaus
Jenny Alfthan otti puitteet maalaushuoneeseen ja aivan alkuun puuosien päälle levitettiin ohennettu pohjamaali. Vanhojen puupuitteiden maalauksessa käytetään pellavaöljymaalia, joka on hengittävä, muoviton ja luonnonmukainen maali.

Pellavaöljy on perinteinen öljymaali, joka ei muodosta hengittämätöntä kalvoa puupinnan päälle ja sitä on käytetty satoja vuosia vanhojen rakennusten maalauksessa. Pellavaöljymaalilla maalattu pinta himmenee kauniisti vanhetessaan ja sen huoltomaalaus on erittäin helppoa.

Aikaa vievin osuus on pellavaöljymaalin pitkä kuivumisaika: jokaisen maalikerroksen tulee kuivua useampi päivä ennen uutta maalikerrosta. Maali sivellään tiukkaan puun pintaan, eli sitä ei saa levittää paksulti, muuten se alkaa kuivuessaan rypistyä. Näin ollen yhdellä tai kahdella kerroksella ei saa vielä tarpeeksi peittävää pintaa aikaiseksi.

Kulmarautojen kiinnitys tapahtui pohjamaalin kuivuttua

8. Kulmarautojen kiinnitys
Kulmaraudat kiinnitettiin pohjamaalin kuivuttua. Kulmarauta täytettiin kitillä ennen asennusta, jotta vesi ei pääsisi sadesäillä helan ja puun väliin. Muutama kulmarauta oli niin huonossa kunnossa, että ne korvattiin kokonaan uusilla messinkisillä.

Pohjamaalattu pinta

9. Lasin kiinnitys
Lasi asennettiin takaisin aluskitin avulla tiivistäen: lasi painettiin kittihuullokseen (puitteessa olevaan syvennykseen) levitetyn kitin päälle ja tärisytettiin kiinni. Jenny vinkkasi, että paras tärisyttäjä on halpa tai todella paljon täristävä tasohiomakone, johon on hiomapaperin sijaan laitettu talouspaperia. Näin lasi ei naarmuunnu ja kunnon tärinä kiinnittää lasin tiukasti kiinni.

Tämän jälkeen lasi kiinnitettiin vielä puitteeseen lasitusnaulaimella.

Halpa ja paljon tärisyttävä hiomakone on lasin kiinnityksessä paras työväline.

Lasitusnaulain pitää huolen, että lasi ei vahingossakaan pääse liikkumaan

10. Kittaus

Kun lasi ja helat olivat paikoillaan, oli kittauksen vuoro. Jenny puristeli pellavaöljykitistä paksun makkaran ja paineli sen tiukasti reunaan kiinni kittausveitsen avulla. Tämän jälkeen hän tasoitti ja leikkasi kitin veitsellä kauniin sileäksi. 

Pellavaöljykitti on hyvä sekoittaa ja puristella käsissä huolellisesti tasalaatuiseksi - samalla tavalla kuin pullataikina. Tarvittaessa ylimääräisen öljyn voi vielä poistaa ja kuivata talouspaperilla tai puuvillakankaalla, liika öljy nimittäin saa kitin rypistymään kuivuessaan.

Kun kitti on paineltu reunaan, se tasoitetaan ja leikataan kittausveitsellä

11. Välimaalaus
Pellavaöljykitin päälle voi maalata pellavaöljymaalilla heti, joten välimaalaus pystyttiin tekemään samalla. Maalipinnan tuli jälleen kuivaa useampi päivä. 

12. Päällemaalaus
Viimeinen silaus oli sitten vielä päällemaalaus, joka viimeisteli ikkunapuitteen lopullisesti. Kuivuminen vei useamman päivän.

Ikkunat kuivuivat pystyasennossa tilan säästämiseksi.

Ruutujen välissä oli pienet puupalikat, jotta puitteet eivät pääse koskettamaan toisiaan.

Ikkunoiden asennus

Kuukauden kuluttua koitti suuri päivä, kun valkoinen pakettiauto kurvasi taloyhtiömme pihaan kuormanaan uutuuttaan hohkavia ikkunoita. Thomasin, Markuksen ja Varpun toimesta asennus eteni ripeästi ikkuna ikkunalta ja vasta tässä kohdin todella ymmärsin, mikä valtava ero kunnostetulla ikkunalla oli vanhaan. 

Tiedän jo nyt, että ensi kesänä lähtee seuraava erä kunnostettavia ikkunoita kohti Trähusin verstasta. Ja niin varmasti monen naapurinkin.

Uutuuttaan hohkavat ikkunat asennettiin nopealla tahdilla takaisin

Yhden asunnon ikkunaerä odottamassa asennusta paikoilleen

PS. Pääsin Raaseporissa näkemään käsintehtyjen keittiöiden valmistusta ja tällaisena keittiöintoilijana on pakko kirjoittaa niistä vielä oma bloginsa, sen verran vaikuttunut olin näkemästäni. Pysyhän kuulolla :)