Mökkiremontti: Sähkötöitä ja uusia kytkimiä

Vanhat ja hatarat sähkövedot voivat yllättää uuden mökinomistajan pahanpäiväisesti. Näin kävi myös minulle, sillä 30-luvun mökkiimme oli asennettu jos jonkinlaista viritelmää vuosikymmenien saatossa. Kannattaakin kutsua ammattilainen käymään, jos oman mökin sähköt yhtään mietityttävät, sillä sähköisku- tai tulipalovaaralla ei kannata leikkiä.

Posliiniset jakorasiat, bakeliittikytkimet ja niiden taakse taustalevyt

Omalla kohdallani kaikki lähti yksinkertaisesti siitä, että huomasin mökkimme eri huoneissa olevan maadoitettuja ja maadoittamattomia pistorasioita lähekkäin. Nykymääräysten mukaan niitä ei saisi olla samassa huoneessa tai etäisyyden täytyisi olla vähintään 4 metriä. Toiseksi, halusin vaihtaa uusittuun keittiöön kauniit vanhanmalliset bakeliittikytkimet ja -pistokkeet, joita olin Domus Classican liikkeessä ihaillut jo pitkään.

Kytkimiä valikoitui kahdenlaisia

Eräänä syksyisenä aamuna AK-Sähkön Mikko Hartikainen sitten ajoi mökin pihaan ja ymmärrykseni kaikista sähköön liittyvistä asioista triplaantui sen päivän aikana. Aloitimme tekemällä kierroksen niin sauna- kuin päärakennuksessa. Ongelmallisia, ja osin jopa vaarallisia, asennuksia oli siellä sun täällä ja alkujärkytyksestä selvittyäni, teimme suunnitelman, mitkä kaikki kohdat Mikko korjaisi ja vaihtaisi.

Kaikki alkaa sulakkeen irrottamisella ja tarkistuksella, tuleeko pistokeeseen vielä virtaa.

Vaikka olin maallikkona tutkinut silmämääräisesti päärakennuksen sähkökeskusta ja asennettuja erilaisia pistokkeita ja kytkimiä, en tosiaan voinut arvata, millaisia yllätyksiä päivän aikana ilmaantuisi. Kävi nimittäin ilmi, että vuosien varrella talossa oli asustellut varsinainen tee se itse -asentaja. Pistorasioita ja kytkimiä oli lisätty pintavetoina, mutta osin aivan väärin (mm. maadoitusjohtoa oli käytetty vaihejohtimena). Kosketussuojat olivat puutteellisia, eli sähköjohtojen aukot olivat liian suuret ja johtoja oli näkyvissä. Joissakin kytkimissä johtojen liitokset olivat löystyneet, mikä oli tietenkin iso paloturvallisuusriski ja selitti myös satunnaisesti kuuluvan ritinän.

Keittiöön asennettiin pintavetona uusi kattopistoke.

Löytyipä yhdestä katon rajassa olevasta jakorasiasta valtava pölypallokin, ja olisi ollut vain ajan kysymys, milloin se olisi voinut syttyä. Talon vanhat sähkövedot olivat osin hapertuneet, ja yhdessä jakorasiassa lähes kaikki kirjaimellisesti mureni Mikon käsiin. Kauhukseni huomasin, että jakorasiasta lähti veto seuraavaan huoneeseen  ja siitä seuraavaan, ja seuraavaan. Onneksi Mikko sai taiteiltua seinän läpi kaapelin, ilman että lisäosia enää rikkoontui, ja selvisimme säikähdyksellä. Muutamat ongelmalliset maadoittamattomat (eli 0-luokan) pistorasiat tehtiin toimintakyvyttömiksi. Emme lähteneet irrottamaan näitä metallikuorisia johtoja pinkopahvin alta kokonaan, vaan jätimme ne sinne siististi virrattomina piiloon.

Vanhaaan pistorasiaan oli kertynyt pölyä, joka on paloturvallisuusriski

Kytkin ja pistorasia kerrallaan, huone toisensa jälkeen, tuli kuntoon ja samalla muutti ilmettä. Sykkeeni laski päivän aikana normaalitasolle ja aloin ymmärtää sähköasioita huomattavasti syvällisemmin kuin ennen.

Yhden entisen muovijohdon päälle olin askarrellut tapetista pinnan, se sai jäädä, vaikka kytkin vaihdettiin.

Tiesitkö, että

- pintavetona vedetyn kytkimen ja pistokkeen alla pitää olla suojalevy, jotta sähköjohdot eivät ole kosketuksissa palavaan materiaaliin, kuten tapettiin tai puuhun.

- Sähköturvallisuuden kannalta vaarallisimpia ovat itse tehdyt viritelmät. Tässä on hyvä muistaa, että jokainen on vastuussa myös tulevien asukkaiden turvallisuudesta, vaikka itse siinä tilanteessa riskin haluaisikin ottaa.

- Joskus vanhoissa taloissa pienen sähköasennuksen uusiminen voi pahimmillaan aiheuttaa lumipalloefektin - kun yksi asia murenee käsiin, voi se vaikuttaa myös muihin huoneisiin,

- Paloturvallisuuden kannalta vaarallisimpia ovat vanhat jakorasiat, joissa liitokset ovat löystyneet. Myös nykyajan uudet sähkölaitteet, jotka kuormittavat vanhoja johtimia jakorasiassa, voivat aiheuttaa kuumentumista. Vanhat huonokuntoiset liedet ovat riskitekijöitä.

Domus Classican asennettuja kytkimiä ja pistorasioita,

Saunarakennuksessa lähes kaikki meni vaihtoon: saunan katonrajassa oleva vanha valaisin ei ollut roisketiivis, saatika kestänyt altistusta kuumuudelle. Myös seinässä kiertävät sähkökaapelit eivät olleet lämmönkestäviä, eivätkä näin mitenkään soveltuneet märkään ja kuumaan tilaan. Valaisimen käännettävä kytkin ja jakorasia olivat nekin tulleet tiensä päähän. 

Mikko asensi myös ulkovalaisimen ja vaihtoi rakennuksen muut sähkövedot ja rasiat turvallisiksi. Kävi nimittäin ilmi, että saunarakennuksen ulkopäädyssä olevaan jakorasiaan olivat linnut nokkineet reikiä ja vesi oli päässyt satamaan suoraan sisään. Aika hurjaa, vai mitä?

Saunassa alle metrin korkeudella voi olla tavallinen valaisin, mutta sitä korkeammalla täytyy olla T125-leimalla varustettu valaisin (kuten tämä asennettu) ja lämmönkestävää kaapelia.

Miten sitten kaikki päätyi? 

Mikko uurasti koko päivän ja vielä seuraavankin. Mökkiin asennettiin aivan upeat bakeliittikytkimet ja pistorasiat. Keittiöön asennettiin kaunis valaisin, jossa käytimme punottua johtoa ja posliinikiinnikkeitä - johto jo itsessään on kuin koru.

Saisiko olla korillinen kytkimiä?

Porraskäytävän epämääräinen lamppuviritelmä uusittiin ja pieni pallovalaisin sopi tilaan kuin nenä päähän. Saunaan asennettiin kuumuutta ja roiskeita kestävä posliinivalaisin (+125 astetta) ja samanlaiset kääntökytkimet kuin aiemmin, nyt vain uudet. Uusi ulkovalaisin valaisee syksyn tummina iltoina saunaan matkaavia.

Sähkötarvikkeet ovat jo itsessään kuin karkkeja ja oli vaikea päättää valitako posliinisia vai bakeliittikytkimiä. Myös markkinoilla olevat vanhantyyliset valaisimet ovat toinen toistaan hurmaavampia. Niinhän sitä sanotaan, että kun yhden paikan saa tehtyä, tulee melkein pakonomainen tarve alkaa uudistaa seuraavaa tilaa. Näin kävi myös nyt, ostoskorissa on jo aika monta tuotetta.

Mökin tiskialtaan päälle laitettiin tällainen yksinkertainen valaisin, jossa on posliinikupu.

Tässä muutama vinkki, jos nyt alkoi mietityttää oman mökin tai vanhan kodin sähköasiat

1. Mistä löytää hyvä sähköasentaja?
Sama pulma on laajemminkin remontti- ja kodinkunnostusmarkkinoilla. Tekijöitä on moneen lähtöön, eikä oikeastaan nettisivujen perusteella voi vielä arvioida työn laatua. Paras on varmasti perinteinen puskaradio ja tuttavien suositukset, toki paikallisista someryhmistä voi myös kysellä apua. Itse olen aivan mielettömän onnellinen siitä, että löysin uudella mökkipaikkakunnalla luotettavan toimijan. Mikko jo itsessään oli kuin Duracell-pupu. Hän myös jaksoi selittää asioita maallikolle ymmärrettävästi ja konkreettisesti, samalla kun näytti asioita ja ratkaisi eteen tulleita ongelmia.

2. Pyydä sähköasentaja käymään ensin kohteessa ja katsokaa paikat yhdessä läpi. Ei kannata sännätä itse ostamaan sähkötarvikkeita, vaan tehkää ostoslista yhdessä asentajan kanssa. Usein myös asentajan autossa on kaikki perustarvikkeet mukana.

3. Sähköasentajaa tarvitaan lähes kaikkiin sähkötöihin. Omatoimisesti voit tehdä vain pieniä sähkötöitä, jos osaat varmasti tehdä ne turvallisesti ja oikeaoppisesti. Näitä on esimerkiksi sisustusvalaisimen liittäminen sokeripalalla sähköttömänä, sulakkeen vaihtaminen (max. 16 A), yksivaiheisen jatkojohdon korjaus tai teko.  

4. Voit ennakoida itse sähkölaitteiden kuntoa mm. tarkistamalla löytyykö rikkinäisiä katkaisijoita tai pistorasioita, kuuntelemalla jos jostain kuuluu särinää (tämä on usein oire jostain) ja testaamalla sulakkeiden lämpötilaaa sähkötaulussa (laitteiden oltua päällä, ovatko kuumia, onko paloriskiä).

Lopuksi vielä pari sanaa yksi- ja kolmivaihesähköstä

Mökissämme on yksivaihesähkö (1x25 A liittymä), mikä tarkoittaa sitä, että kuormitusta voi olla maksimissaan 5000-5750 W. Tämä konkretisoituu esimerkiksi kylmällä ilmalla: jos pidän kahta patteria (á 900 W) päällä, käytän valaisimia, uunia, leivänpaahdinta ja vedenkeitintä (vedenkeitin itsessään jo 2200 W) samanaikaisesti, pääsulake voi palaa ja vain sähköasentaja saa vaihtaa pääsulakkeen.

Näin ollen harkitsen parhaillaan kolmivaihesähköön (3x25 A liittymä) siirtymistä. Kustannusten kannalta tämä tarkoittaa sitä, että sähkönjakelija ottaa tästä siirrosta maksun (n. 1000 euroa), lisäksi tulee uusi liittymiskaapeli, sähkökeskus ja mittarin vaihto kolmivaiheiseksi. Puhutaan siis muutamista tuhansista euroista. Samalla stressaaminen siitä, paljonko kuormaa voi samanaikaisesti olla, loppuu.

Sähköasioista voisi kirjoittaa vielä blogin jos toisenkin, mutta toivottavasti sait tästä muutamia vinkkejä mökin, kesäkodin tai oman kodin sähköpohdintoihin.

Yksi kissakuva on aina hyvä liittää mukaan :)