Mökkiremontti: Laatoitus puuhellan ympärille

Keittiö on kodin sydän niin kotona kuin mökillä. Erityinen tehtävä on puuhellalla, joka lämmittää alakerran viileinä iltoina ja koko olemuksellaan luo aivan erityisen tunnelman.

Heti mökin hankittuani tiesin tismalleen, millaisia laattoja lähtisin etsimään sinivalkoiseen keittiöön. Muutaman Google-haun tuloksena löysin aarreaitan Pohjanmaalta, nimittäin Musta Lintu saviverstaan. Vietin laattamallien parissa illan jos toisenkin, niin täydellisiä sinivalkoiset käsintehdyt laatat olivat. Suunnittelin kuviointeja ja tein erilaisia ladontavaihtoehtoja. Lopulta päädyin kahteen kuvioon, jotka vuorottelisivat seinällä; neutraalimpi perusmalli ja ihana Ranskan lilja. Muita hurmaavia malleja näet täältä. Niin kuin huomaat, valinta ei ole mitenkään helppo.

Laatat tulivat huolellisesti pakattuna, jokainen pahvin ympäröimänä 

Keramiikkapajaa ylläpitää Richard Raven, joka on itseoppinut keraamikko ja alkujaan Uudesta-Seelannista. Richard on toiminut alalla jo vuodesta 1974. Hän myös kouluttaa sekä ohjaa erilaisia keramiikkakursseja.

Pohjatyöt ja laatoitus

Laatoituksen kuivaan tilaan voi tehdä vanhojen laattojen päälle, jos ne ovat hyvin ja tukevasti kiinni. Tällöin kuitenkin pitää huomioida, että laatta tulee kahden kerroksen verran ulos seinästä. Tästä syystä halusin irrottaa vanhat laatat. Asbestikartoitus oli tehty aiemmin, eikä sauma-aineesta tai laastista löytynyt asbestia ja oli siis turvallista ryhtyä töihin. 

Lähtötilanne näytti tältä

Ja tilanne laatoituksen ja maalauksen jälkeen

Hyvänä apuna laattojen irrotuksessa toimi poravasara, jolla sain todella helposti vanhat laatat irti. Alta paljastui kuitenkin erittäin hauras ja irtoileva laasti, joka oli koputeltava kokonaan irti aina tiilimuuriin asti.

Ryobin poravasara on hyvä apuri erilaisissa remonttihommissa

.

Ennen kuin pääsin laatoittamaan, oli muurin pintaan tasoitettava uusi laastikerros. Tiilimuuri, joka on siis noin 90 vuotta vanha, piti kostuttaa vedellä huolellisesti, koska se imi sienen lailla vettä. Kostutuksen tehtävä oli estää veden imaiseminen laastista ja estää laastin kuivuminen liian nopeasti. Kuten aina, ensimmäinen kerros on kauheimman näköinen, mutta kerros kerrokselta laastipinnasta tuli tasainen ja hyvä pohja laatoitukseen. Vanhan talon seinä- ja muuripinnat ovat aina vinoja, epätasaisia ja osin muhkuraisia, joten täydellistä pintaa ei kannata edes yrittää. Eikä se ole tarpeenkaan, sillä vanhaan taloon kuuluu pieni epätasaisuus ja epätäydellisyys.

Vanha tiilimuuri oli rutikuiva ja imi valtavasti vettä

Laattojen alle piti pohjustaa luja ja tasainen laastipinta

Tärkein tehtävä oli laattajaon suunnittelu. Pyöreän nuohousluukun ympäristön laatoitus vaati myös pohdintaa; miten leikkaisin palat siihen ilman, että rikkoisin kymmeniä laattoja turhaan. Piirsin ympäröivät laatat ja leikattavat muodot ensin pahville ja kopioin siitä laattoihin.

Laadukas laattaleikkuri helpottaa työtä valtavasti

Sitten pääsin aloittamaan itse laatoituksen. Sain laattojen mukana ohjeen, että saumojen tulisi olla 5-7 millin levyiset. Saumavälin suuruus johtuu siitä, että käsintehdyt laatat eivät aina ole tismalleen saman kokoiset ja säännöllisen neliön muotoiset, näin ollen saumalla pystyy kompensoimaan laattojen vaihtelua ja lopputuloksesta tulee siisti.

Tärkeintä on ennakkosuunnittelu; mikä kulma täytyy pitää ehjänä, mikä kulma leikataan

Käytän mielelläni saumausnauhaa laattaristien sijaan ja huomasin hankintoja tehdessäni, että viiden millin nauhoja ei ihan joka rautakaupassa olekaan, ne ovat usein aina kapeampia. Nauha kuitenkin löytyi lopulta, vaikka vähän sain tehdä alkuun sen etsinnässä töitä.

Kiinnitykseen käytin Kiillon saneerauslaastia. Laatoitusvaiheessa on vielä mahdollista tasoittaa seinän ja muurin suurimpia kupruja tai epätasaisuuksia kiinnityslaastia säätelemällä. Rivi riviltä laatoitus eteni ja koko ajan rakastin vain enemmän puuhellan ympärille rakentuvaa kuviota. 

Leikkasin laattaleikkurilla kulmapalat ja täytyy sanoa, että vaikka alkuun pelkäsin, miten suhteellisen paksut käsintehdyt laatat leikkaantuvat, oli huoleni turha. Sain tyrittyä vain muutaman laatan, muutoin leikkausjälki oli todella siisti. Nuohousluukun ympäristön laatat vaativat kuitenkin todellista keskittymistä, hohtimilla nirhausta ja sormilta myös ekstravoimia puristaa työkalua. Viimein sain tuon minua eniten jännittäneen kohdan tehtyä, mielestäni vielä oikein siististi.

Nuohousluukun ympäristön laatoitus vaati erityistä suunnittelua

Vuorokauden päästä pääsin saumaamaan. Käytin Kiillon saumalaastia, joka sopii aina kuuden millin saumoihin asti. Kannattaa tosiaan tarkistaa sauma-ainetta ostaessa, kuinka leveää saumaa aineella pystyy saumaamaan.

Saumauksessa on hyvä muistaa kunnollinen sekoitus porakoneeseen kiinnitetyllä vispilällä, huolellinen ristikkäisvedoin laattojen yli levittäminen ja noin puolen tunnin jälkeen pesu kostealla vaahtosienellä, jolloin saumat tasoittuvat. Harmaan pölyhunnun voi pyyhkäistä myöhemmin saumojen kuivuttua ja näin samalla laatat kiillottuvat.

Meidän kissalla on pakottava tarve sammutella tassuillaan kynttilöitä

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen ja tyttären sanoin "puuhellan nurkka on aivan meidän lempparikohta mökillä", eikä vähiten näiden upeiden laattojen ansiosta <3